..on sellainen juhla, jolloin pienet pojat jätetään kotiin, vaikka muut pääsevät vuorollaan mukaviin paikkoihin. Ettäs tiedätte.

Joten mua EI voi syyttää siitä että mulla oli tylsää ja lopulta myös nälkä. Aamusta kun mamma ja äitee oli agilitykisaamassa, mä olin ihan nätisti mummun kanssa kotona. Sitten kun ne tuli takasin, mä luulin että mä pääsen seuraavaks jonnekin. Pääsin mä, sadan metrin päähän asioille. Sitten tultiin takasi kotiin vaikka protestoinkin. No, seuraavaks mamma lähtee mummun kanssa MUN systerin luo ja mä jouduin TAAS jäämään kotiin. Hiukanko elämä on. No, koska mulla oli tylsää mä keksin tekemistä. Kämppä oli hiukan hämärä, joten mä päätin järjestää mammalle juhannusJUHLAvalaistuksen kun tulee kotiin. Laitoin valot olkkariin, eteiseen ja pihalle, ne nappulat kun on kätevästi kaikki samassa paikassa. Hiukan mamma kurmotti mua siitä että olin sohinu kynsillä hiukan nappuloitten ohi ja seinään oli tullu pari naarmua. Yrittäis itte osua karhunkäpälällä noin pieneen kohteeseen - se vaan ei ole mahdollista. Sitten mä aattelin että vois kirjottaa mammalle viestin siitä kuinka mä sitä kaipasin. Otin ne mainoslehdet siitä eteisen pöydältä ja silppusin niitä ensin sopivan määrän eteiseen. Sitten mä kirjottelin mun luonnontuotteella niille kauniita keltaisia kirjaimia. Mä luulen että mamma ymmärsi mun viestin. Lopulta kun aloin jo hermostua, yritin murtautua ulos. Toi meidän väliovi on vaan niin kökkö ettei sitä saa auki jos sen takana on jotain, kun tyhmä insinööri on laittanu sen aukeamaan sinne välieteiseen päin. Sen verran sain ovea raotettua että onnistuin keplottelemaan sen kumisuan ja purin sen pieniksi palasiksi. Nyt mamma ei enää kiusaa äiteetä ja mummua sillä. Iltaruoan mä sain vasta yöllä, ainaki neljä tuntia myöhässä. Että sellainen juhla.